Toissa vuonna ruotsalainen Mälardalenin yliopisto julkaisi tutkimuksen, jonka mukaan eliniänodote 50 vuoden kuluttua voi olla jopa 120 vuotta. Wau ja Jaiks, olivat ensimmäiset ajatukseni. Ihmiskeho vanhenee, huolimatta siitä, että elintoimintoja voidaan ylläpitää pidempään kehittyneen diagnostiikan ja parempien hoitomuotojen ansiosta. Miten hyvinvointiyhteiskunnalle käy, kun tilanne on jo nyt kriisin partaalla? Kuka tietää.
Vahinko ei tule kello kaulassa
Yksilön vastuu korostuu entisestään, kun hyvinvointiyhteiskunnan tukipilarit horjuvat. Kuinka valmistautua lähes väistämättä eteen tuleviin kehon toiminnallisuuden rajoitteisiin? Koen olevani optimistinen katastrofiajattelija, joka tiedostaa elämän ainutlaatuisuuden ja myös sen rajallisuuden.
Olen läheisteni kautta oppinut ymmärtämään, kuinka oman kehon toiminnallisuutta on turha pitää itsestäänselvyytenä ja että vanha sanonta ”vahinko ei tule kello kaulassa” pitää valitettavasti usein paikkansa. Tilasuunnittelijana koen tärkeäksi toimia esteettömyyden sanansaattajana. Haluan, että esteettömyys nähdään osana tulevaisuuden kestävää tila- ja sisustussuunnittelua ja omaksutaan tärkeäksi osaksi myös yksityisasuntojen suunnittelua.
Esteettömyys
Mitä esteettömyydellä sitten tarkoitan? Invalidiliittoa lainaten: ”Esteettömyydessä ei ole kyse vain liikkumisen esteettömyydestä. Siinä otetaan huomioon myös esimerkiksi näkemiseen, kuulemiseen, ymmärtämiseen ja kommunikaatioon liittyvät asiat. Se merkitsee turvallisuutta ja laatua. Se kertoo ajattelutavasta, oikeista asenteista ja erilaisuuden huomioon ottamisesta.” Suunnittelutyössäni se on kokonaisuuksien hallintaa ja kykyä ymmärtää ihmisen monipuolisia tarpeita myös pitkällä aikajänteellä.
Rohkeutta katsoa eteenpäin
On täysin luonnollista, että esteettömyys ei ole ensimmäisenä mielessä etenkään ruuhkavuosien pyörityksessä elävillä ensikodin rakentajilla. Mietitään kyllä, kuinka arkea sujuvoitetaan tilaratkaisuilla ja mahdollisesti myös katsotaan parikymmentä vuotta eteenpäin, siihen hetkeen, kun pienet pellavapäät lentävät pesästä. Mutta uskalletaanko kurkistaa 40 vuoden päähän? Vaikka sillä rakennushetkellä saattaa olla sellainen ajatus, että siihen on niin pitkä aika ja sitten muutetaan helpompaan kaupunkiasuntoon tai muutetaan vaikka Espanjaan. Mutta entä kun se hetki koittaa ja ne kaikki rakkaimmat muistot on luotu niiden seinien sisällä ja kotiin suhtaudutaan aivan erilaisesta perspektiivistä. Ehkä ne kolmekymppisen ajatukset eläkeiästä eivät ihan vastaakaan odotuksia. Ja olettaen, että sinne eläkeikään asti päästään omin avuin ja suhteellisen hyvässä kunnossa. Ei varmasti tarvitse edes mainita, että matkalla voi tulla vaikka kuinka monta kierrepalloa eteen.
Kun katsotaan asiaa siitä perspektiivistä, että tilastokeskuksen mukaan noin 1,9 miljoonalla suomalaisella eli puolella työikäisistä on joku pitkäaikaissairaus tai vamma, esteettömyyden huomioiminen ei todellakaan ole turhaa. Esteetön ympäristö on osalle ehto inhimilliselle elämälle, mutta se toden totta helpottaa jokaisen elämää.
Uusi näkökulma kodin esteettömyyteen
Vaikka monella meistä koti on jo valmiina ja valinnat tehty aikanaan, ei ole järkevää käyttää energiaa harmittelemiseen. Sen sijaan voimme tarkastella kotia uudesta näkökulmasta: Miten voimme olemassa olevassa rakennetussa ympäristössä varmistaa mahdollisimman esteettömän pääsyn perusedellytyksiä vastaaviin tiloihin ja tehdä tilasta pienilläkin muutoksilla huomattavasti toiminnallisemman ja turvallisemman paikan elää.